Mitä tahdot?

Tahto on se jokin gravitaatiopiste jota kohti yritän itseni vetää. Kuitenkin se mitä tahdon ei usein mene yksiin, sen mitä tarvitsen kanssa. Yritän tyhjentää päätäni ajatuksista. Viimeisen kouluvuoden ensimmäinen päivä ja toivon salaa mielessäni, että kaikki paha mitä tältä vuodelta on odotettavissa olisi tiivistynyt siihen mitä viimeisien kolmen päivän sisällä (kahden ennen ja yhden kouluntäyteisen) on tapahtunut. Sain kuulla etten ole menossa Tanskaan ensi viikoksi, mutta en ole vielä saanut syytä. Monet teoriat tekevät minut levottomasti ja olen pahoillani etten tupakoi sillä silloin voisin purkaa raivoni johonkin. Mutta olen luvannut itselleni etten aloita, ettei ole mitään tarpeeksi hyvää syytä aloittaa. Muistan tehneeni tämän lupauksen toisena tai kolmantena elinvuotenani, kun näin isän tupakoivan parvekkeella ja kuulin hänen yskivän parvekkeella verhon takana. En varmaan koskaan tullut ajatelleeksikaan keuhkosyöpää, mutta olin varma, että mikä tahansa mikä saa ihmisen haukkomaan henkeä kuin kala ja yskimään tervaista limaa ei voinut olla vaivan arvoinen.

Todella, tänään oli ensimmäinen koulupäivä ja se alkoi äidinkielen tunnilla. Tuntui kummalliselta nähdä niin paljon tuttuja kasvoja. Olen viettänyt koko kesän lähinnä eristyksissä, istuen museossa, joten sellainen määrä ystäviä samaan aikaan tuntui todella vieraalta. Oli kuin olisin irtautunut ruumiistani, tai pikemminkin mennyt sen sisälle piiloon ja antanut ruumiini ohjailla itseään niillä tavoilla joihin se on tottunut. Tunnin alussa Ulla näytti minulle muutamia uusia teoksiaan ja silloin vasta koin heränneeni henkisesti siihen hetkeen. Kauneus vaikuttaa niin, se ei saa meitä vetäytymään vaan se saa meidät pyrkimään kohti osallisuutta.
En voi kieltää ettenkö olisi kateellinen, että Ulla ja Emma menevät Tanskan kansainväliseen workshopiin. Se on heille molemmille hyväksi ja olen onnellinen, mutta samalla tunnen haikeutta, koska toivoisin itsekin saavani oikeuden todentaa omia kykyjäni. En ole vieläkään varma kriteereistä, mutta kysyn niistä huomenna.
Tähän saakka saatan vain arvailla itsekseni mitä ne ovat olleet.

Voin tosin suremisen sijaan käyttää aikaani hyödyksi ja suunnitella töitä, joita aion tehdä iltapuhteekseni Navetalla.

Joten niin myös teen.